Kuvittele tämä: maailman valtameret ovat laajoja, ja ne peittävät yli 70 % maapallon pinnasta. Ne ovat koti uskomattomalle joukolle olentoja pienimmästä planktonista suurimpiin valaisiin. Mutta koostaan ja merkityksestään huolimatta valtameret ovat uhattuna ihmisen toimien, kuten liikakalastuksen, saastumisen ja ilmastonmuutoksen, vuoksi.
Tiedemiehet, poliittiset päättäjät ja aktivistit ovat vuosien ajan hälyttäneet valtamerten suojelun kiireellisestä tarpeesta. Mutta edistyminen on ollut hidasta, ja kansakunnat kamppailevat päästäkseen yhteisymmärrykseen siitä, kuinka näitä elintärkeitä resursseja voidaan parhaiten hallita.
Siksi uutiset uudesta sopimuksesta valtamerten biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi ovat niin jännittäviä. Kymmenen vuotta kestäneiden intensiivisten neuvottelujen jälkeen valtiot ovat vihdoin sopineet työskentelevänsä yhdessä suojellakseen aavaa merta, joka muodostaa lähes kaksi kolmasosaa maailman valtameristä.
Uuden sopimuksen mukaan avomerelle perustetaan suojelualueiden verkosto, jossa kalastusta ja muuta kaivannaistoimintaa säännellään tai kielletään tiukasti. Nämä alueet tarjoavat turvapaikan merielämälle, jolloin populaatiot voivat elpyä ja ekosysteemit uusiutua.
Mutta siinä ei vielä kaikki. Sopimukseen sisältyy myös mekanismi meren geneettisten resurssien hyötyjen jakamiseksi ja varmistaa, että valtamerten luonnon monimuotoisuus jakautuu oikeudenmukaisesti.
Tämä sopimus on valtava edistysaskel maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä valtamerten suojelemiseksi. Se osoittaa, että kansakunnat ovat valmiita jättämään erimielisyytensä syrjään ja työskentelemään yhdessä kiireellisen ympäristöongelman ratkaisemiseksi.
Eikä kyse ole vain itse valtamerten suojelemisesta. Terveet valtameret ovat elintärkeitä ihmisten hyvinvoinnille kaikkialla maailmassa, ja ne tarjoavat ruokaa, toimeentuloa ja virkistystä. Suojelemalla valtameriä suojelemme myös miljoonia ihmisiä, jotka ovat niistä riippuvaisia.
Mutta vaikka sopimus on aihetta juhlaan, työtä on vielä paljon tehtävänä. Sopimuksen täytäntöönpano edellyttää jatkuvaa yhteistyötä ja koordinaatiota kansojen välillä sekä jatkuvaa seurantaa ja täytäntöönpanoa noudattamisen varmistamiseksi.
Se edellyttää myös sitoutumista kestäviin käytäntöihin niin kalastuksessa kuin muussa kaivannaisteollisuudessa sekä ponnisteluja saastumisen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi.
Yksilöinä meillä kaikilla on tehtävämme valtamerten suojelemisessa. Tekemällä kestäviä valintoja jokapäiväisessä elämässämme voimme auttaa vähentämään toimintamme vaikutuksia valtameriin ja niiden asukkaisiin.
Nostetaan siis lasi tälle historialliselle sopimukselle ja miljoonille olennoille, jotka kutsuvat valtameriä kodiksi. Ja sitoutukaamme tekemään kaikkemme suojellaksemme näitä elintärkeitä luonnonvaroja tuleville sukupolville.
Jos haluat lukea samankaltaisia viestejä ja saada sähköposti-ilmoituksia uudesta blogikirjoituksestamme, tilaa.